Ovatko harhaiset odotukset kriisien takana?

Gennaiolin ja Shleiferin kirja on kunnianhimoinen yritys selittää, miten muutokset tulevaisuuden odotuksissa selittävät finanssikriisejä. Se kerää yhteen kirjan kirjoittajien ja muiden tutkijoiden kanssa yhteistyössä tekemää empiiristä ja teoreettista tutkimusta viimeisen vuosikymmenen ajalta. Gennaiolin ja Shleiferin kirja kuuluu jatkumoon, jossa talouskriisejä tutkitaan uusin silmin finanssikriisin jälkeisenä aikana.

Kirjassa dokumentoidaan, kuinka vuoden 2008 finanssikriisiä edeltävänä aikana talouden toimijoilla oli jälkikäteisesti katsoen virheelliset odotukset tulevasta talouskehityksestä. Yhdysvalloissa asuntojen hintojen ajateltiin jatkavan lähes ikuiseksi koettua nousuaan ja asuntoluototuksen riskejä vähäteltiin. Se, että asuntojen hinnat saattoivatkin laskea, tuli monille yllätyksenä, ja vähäriskisiksi ajatellut sijoitukset osoittautuivatkin suuresti tappiollisiksi johtaen lopulta kriisiin.

Yllä oleva mukailee yleisesti hyväksyttyä näkemystä siitä, kuinka kriisi syntyi eikä sinällään ole uutta tietoa. Gennaioli ja Shleifer kuitenkin menevät tässä teoksessa pidemmälle kuin taloustieteessä on perinteisesti menty pyrkiessään selittämään sen, miten ihmisten odotukset itse asiassa määrittyvät ja kuinka se voisi selittää finanssikriisejä. Kirjan merkittävin ja kiinnostavin kontribuutio onkin kirjoittajien formalisoima teoria siitä, kuinka ihmisten odotukset tulevasta muodostuvat heidän kohdatessaan uutta tietoa talouskehityksestä. Kirjoittajat viittaavat mittavaan kirjallisuuteen psykologiassa ja nostavat edustavuusharhan (Kahneman ja Tversky 1974) keskeiseksi palaseksi tässä teoriassa.

Edustavuusharha on sitä, että ihmiset tekevät harhaisia päätelmiä todennäköisyyksistä perustuen siihen, kuinka edustava jokin ominaisuus on tietystä populaatiosta. Kirjassa esitetään valaiseva esimerkki edustavuusharhasta: ihmiset yliarvioivat todennäköisyyttä sille, että henkilö on punahiuksinen, jos heille kerrotaan, että hän on irlantilainen. Irlantilaiset ovat stereotyyppisesti punahiuksisia, koska se on suhteessa paljon yleisempää irlantilaisten joukossa kuin koko maailmassa. Tästä syystä saadessamme tietää, että henkilö on irlantilainen, annamme liian suuren painoarvon tälle tiedolle arvioidessamme sitä, onko henkilöllä punaiset hiukset vai ei, vaikka vain noin 10 prosenttia irlantilaisista on punahiuksisia.

Edustavuusharha selittää, miksi ihmiset muodostavat ylioptimistisia tai -pessimistisiä odotuksia taloudesta.

Kuinka edustavuusharha voi sitten selittää vuoden 2008 finanssikriisiä? Gennaioli ja Shleifer teoretisoivat, että keskeinen osatekijä kriisin taustalla oli, että markkinoilla koettiin sarja signaaleja (kuten asuntohintojen jatkuva nousu), jotka saivat talouden toimijat uskomaan hyvän kehityksen jatkumiseen ja näkemään perinteisesti riskillisiksi koetut sijoitukset vähemmän riskillisinä. Taloudesta kertovat hyvät uutiset saivat ihmiset harhaisesti uskomaan, että myös tulevaisuuden kehitys on erityisen hyvää. Sen sijaan, kun kävi ilmi, että riskilliset sijoitukset eivät olleetkaan niin tuottoisia (esimerkiksi riskillisiä asuntoluottoja ei maksettukaan takaisin), niin talouden toimijat korjasivat odotuksiaan alaspäin ja riskinotto väheni. Odotukset siis karkasivat todellisuudesta ja ihmisillä oli liiallista optimismia.

Täysin rationaaliset toimijat eivät tee tällaisia virheitä, vaan heidän optimisminsa tai pessimisminsä perustuu virheettömään todennäköisyyslaskentaan tulevasta kehityksestä. Sen sijaan edustavuusharhan alainen päättely voi johtaa siihen, että uuden informaation tulkitaan kertovan liian vahvasti tulevasta kehityksestä. Hyvät signaalit saavat ihmiset uskomaan liian hyvään ja huonot signaalit liian huonoon tulevaisuuteen. Gennaioli ja Shleifer kuvaavat, kuinka tällaista käyttäytymistä on nähtävissä rahoitusmarkkinoilla eli kuinka ne poikkeavat rationaalisten odotusten mallista.

Kirja argumentoi sen puolesta, että talousteoriassa tulisi laajemmin siirtyä rationaalisten odotusten olettamuksesta eteenpäin kohti realistisempaa psykologiaa hyödyntävää mallinnusta ihmisten odotuksista. Gennaiolin ja Shleiferin työ on yksi askel tähän suuntaan rahoituskriisien ja makrotaloustieteen saralla, mutta se keskittyy tällä erää pitkälti yhden käyttäytymisharhan formalisointiin. On olemassa lukuisa määrä muitakin käyttäytymisharhoja, jotka voivat lopulta selittää poikkeamia rationaalisista odotuksista. Kun opimme enemmän siitä, kuinka ihmisaivot lopulta toimivat, voimme selittää myös talouden ilmiöitä paljon uskottavammin.