Alv-ale vai sittenkin perinteisempi elvytys?

PT-blogi Tuomas Kosonen

Koronapandemia on aiheuttanut Suomen talouteen nopean ja syvän taantuman. Tätä ennakoitiin jo keväällä, mutta silti tilanne nostaa esiin polttavan kysymyksen: Mitä nyt tulisi tehdä? Niin työntekijöiden kuin yrittäjienkin hätä on nostanut keskusteluun sen, että pitäisikö taantumaa torjua vielä pontevammin. Yksi esimerkki tällaisesta ehdotuksesta on arvonlisäveron tilapäinen alentaminen, jota muun muassa Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) on tuonut esille.

Nopeasti ajatellen ehdotus voi kuulostaa hyvältä. Ei kuitenkaan kannata tehdä isoja talouden rakenteeseen pitkälle vaikuttavia päätöksiä hätäillen tarkastelematta oletettavia vaikutuksia huolellisesti. Sattumoisin olemme julkaisseet tutkimuksen juuri samasta aiheesta, arvonlisäveroalennusten tilapäisten muutosten vaikutuksista. Harvoin politiikkaehdotukseen liittyy näin suoraan relevanttia tutkimusta, jonka pohjalta huolellista harkintaa vaikutuksista voi tehdä. Tutkimuksen perusteella alv:n alennusta ei voi suositella. Sen sijaan saman rahan voisi käyttää yritysten suoraan tukemiseen.

Ensin tarkemmin tutkimustuloksestamme. Siinä tarkasteltiin kuluttajahintoja ja yritysten toimintaedellytyksiä tilapäisen arvonlisäveroalennuksen seurauksena Suomessa ja laajemmin EU:ssa. Tuloksena havaitsemme, että kun alv-alennus poistuu, kuluttajahinnat nousevat korkeammaksi kuin ennen alv-alennusta. Myös yritysten katteet ja voitot jäävät korkeammalle tasolle. Yhteenvetona, kuluttajat kärsivät ja yritykset hyötyvät kun tilapäinen alv-alennus lopulta poistuu. Tässä tuloksessa piileekin varmasti syy siihen, miksi yrityspuolen etujärjestöt suosivat alv-alennuksia, myös tilapäisiä.

Talouden taantuma on kuitenkin todellinen ja aiheuttaa monessa lomautetuksi tulleessa, työttömäksi joutuneessa palkansaajassa ja vaikeuksiin joutuneessa yrittäjässä suurta ahdinkoa. Vaikka siis alv-alennusta ei voi suositella, jotain pitäisi tehdä. Taloustieteellisen tutkimuksen pohjalta tarkasteltuna Suomea aiemmin kohdanneet syvät taantumat 1990-luvun alkupuolella ja vuodesta 2008 eteenpäin ovat aiheuttaneet massatyöttömyyden, joka laskee erittäin hitaasti talouskehityksen myöhemmin parantuessa. Taantuma ajaa yrityksiä konkursseihin, ja kestää aikansa ennen kuin työpaikkansa menettäneet löytävät uutta työtä ja uudet yritykset saavat toiminnan pystyyn ja kannattavaksi. Useat taloustieteilijät ovatkin suositelleet, että nyt julkisen vallan kannattaa tarjota hätäapua ja elvyttää tarvittaessa velkarahalla. Tätä elvyttävää julkisen vallan roolia korostimme PT Policy Briefissä 1/2020 ja näin ehdotti myös Vihriälän työryhmä keväällä.

Elvytys on nyt tehokkain työllisyystoimi

Hallituksen budjetti ensi vuodelle onkin elvyttävä. Tosin elvytys ei ole läheskään yhtä mittavaa kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa. Tämä nostaa kysymyksen siitä, tehdäänkö Suomessa tarpeeksi? Moni yrittäjä on esittänyt hätähuudon, että konkurssi uhkaa, jos jotain ei tehdä enemmän.

Palataan siis ehdotukseen tilapäisestä alv-alesta. Se helpottaisi yrityksiä, joilla liiketoiminta jatkuu, mutta haittaisi talouden rakenteita pidemmällä aikavälillä korkeampina kuluttajahintoina. Jos tämän sijaan tehtäisiinkin niin, että otettaisiin summa, jolla valtion verotulot alv-alennuksen seurauksena vähenisivät, ja käytettäisiin tämä summa yritysten tukemiseen, saataisiin lisää elvytystä todennäköisesti pienemmillä pidemmän aikavälin haittavaikutuksilla. Tämä tuki olisi suoraa tukea yritysten katteeseen, ei esimerkiksi tarkoin ehdoin annettavaa kehitystukea. Tällaisen tuen suunnittelussa olisi omat haasteensa, esimerkiksi tasapainoilu tuen sääntöjen yksinkertaisuuden ja kohdennettavuuden välillä. Jos hankalassa tilanteessa kuitenkin jotain halutaan tehdä, suosittelisin tällaisen tuen miettimistä tilapäisen alv-alennuksen sijaan.