Ammatillisen koulutuksen rahoitus ja opintojen keskeyttäminen

PT-blogi Hannu Karhunen

Viime tiistai-illan A-studiossa (9.10.2018) käsiteltiin ammatillisen koulutuksen rahoituksen leikkauksia ja reformia, joka on varsin merkittävä muutos ammatilliseen koulutukseen. Monet tilannetta seuraavat ovat huolissaan siitä, kuinka hyvin tällä reformilla voidaan tukea erilaisten opiskelijoiden hyvinvoinnin kehitystä. Laajemmin koulutuksen rahoituksen ja opintojen keskeyttämisen välillä on mahdollinen yhteys, jota tulisi pitää esillä keskusteltaessa toisen asteen koulutuksen laadusta.

Toisen asteen opintojen keskeyttäminen on vakava asia, sillä keskeyttäneillä on merkittävästi kohonnut riski syrjäytyä työmarkkinoiden ulkopuolelle. Yhteiskunnan näkökulmasta syrjäytymisen euromääräinen hintalappu voi kasvaa suureksi laskettaessa kustannuksia yhteen yli ajan (Hilli ym. 2017). Syrjäytymisen kustannuksista ei voida puhua Suomessa liikaa.

Mielenkiintoinen korrelaatio

Ammatillisen koulutuksen rahoituksen kehitystä voidaan tutkailla katsomalla koulutuksen yksikköhintoja (kuvio 1). Ne olivat vuosituhannen vaihteessa noin 8 000 euron tuntumassa. Vuonna 2010 yksikköhinta oli kohonnut jo 11 300 euroon, mikä on kokonaismääräksi laskettuna varsin merkittävä kasvu ammatillisen koulutuksen rahoituksessa. Tämän jälkeen yksikköhinnat ovat laskeneet maltillisesti (tarkastelu päättyy tarkoituksella ennen viimeisimpiä leikkauksia).

Kuvio 1. Ammatillisen peruskoulutuksen yksikköhinnat (2014 hinnat) 1997–2016

Kuvio 2 taas kuvaa ammatillisen opintojen keskeyttäneiden osuutta opintojen aloitusvuoden mukaan. Tarkastelu päättyy vuoteen 2009, sillä opintonsa aloittaneita opiskelijoita pystyttiin seuraamaan kuvion tekoaikaan vain vuoteen 2013 asti (päivitys tekeillä). Kuviosta kuitenkin havaitaan, että opintojen keskeyttäminen on ollut laskusuunnassa, etenkin vuoden 2003 jälkeen. Tilastokeskukselta saatava viimeisin tieto opintojen keskeyttämisestä hakee vielä suuntaansa, mutta suurta laskua keskeyttämisessä ei ole enää odotettavissa. Opetushallituksen viimeisimmän selvityksen tieto (2016/2017) kertoo siitä, että suhteessa aiempiin seurantoihin ammatillisen koulutuksen läpäisystä, koulutuksen keskeyttäminen (eroprosentti) on lisääntynyt lähes kaikista näkökulmista tarkasteltuna.

Kuvio 2. Ammatillisen koulutuksen keskeyttäneiden osuus aloitusvuoden mukaan 1997–2009

Voisiko koulutuksen rahoituksen ja opintojen keskeyttämisen välillä olla yhteys? Korrelaatio näiden tekijöiden välillä on varsin näkyvä, mutta tukijana on todettava, että taustalla voi olla myös jokin muu tekijä, joka selittää yhteyttä paremmin.

Rahoituksen rooli on kuitenkin syytä ottaa tosissaan. Esimerkiksi eri kuntien mahdollisuudet paikata valtion leikkauksia ovat omiaan lisäämään koulutuksellista epätasa-arvoa. On myös hyvin hämmentävää, että emme voi tutkia tarkalleen, mihin julkinen raha kohdentuu. Koulutuksen järjestäjän tasolla tehtävä tiedonkeruu ei riitä hyvän analyysin pohjaksi, vaan tarvitsemme vähintään koulutason tietoja resurssien käytöstä.

Ammatillisen koulutuksen kustannuksista ei tulisi myöskään puhua erillään niistä potentiaalisista seurauksista, jotka syntyvät nuorten syrjäytymisestä. Jos koulutusleikkaukset johtavat entistä useammin nuorten koulutuksen keskeyttämiseen ja joka taas lopulta lisää syrjäytymistä, niin nettosäästöjä näiltä koulutusleikkauksilta on turha odottaa. Sama kun ampuisimme itseämme jalkaan kahdesti.