Pitkäaikaistyöttömyyden kasvu jatkunut

Labore-blogit Merja Kauhanen

Kansainvälinen talouskriisi on koetellut voimakkaasti työmarkkinoita. Sen aikana työttömien määrä on kasvanut maailmanlaajuisesti yli 30 miljoonalla. EU-maissa työttömyysaste on kohonnut korkeimmalle tasolle koko 2000-luvun aikana ja työttömiä on noin seitsemän miljoonaa enemmän kuin vuoden 2008 alussa. Suomessa työttömien kausitasoitettu määrä oli viime elokuussa 225 000, mikä on noin 60 000 enemmän kuin alkuvuodesta 2008. Työttömyysaste on nyt noin pari prosenttiyksikköä korkeammalla tasolla kuin ennen kriisiä. Aiemmasta kokemuksesta tiedämme, että työttömyydellä on rajun nousun jälkeen taipumus alentua suhteellisen hitaasti.

Vaikka Suomessa työttömyysasteen nousu onkin jo taittunut, niin huolestuttavasti pitkäaikaistyöttömien määrä on edelleen kasvanut voimakkaasti. Pitkäaikaistyöttömiä oli elokuussa noin 40 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Samoin myös toistuvaistyöttömien ja toimenpiteiltä työttömäksi jääneiden määrät ovat kasvaneet.

Työ- ja elinkeinoministeriön juuri julkaistun tutkimuksen (Työ ja yrittäjyys 57/2010) yhtenä selvityskohteena oli katsoa, mitä 1990-luvun lamassa työttömäksi joutuneille on myöhemmin tapahtunut. Tutkimuksessa seurattiin vuoden 1993 lopun työttömiä aina vuoteen 2008. Tulokset ovat karua luettavaa: puolet työttömäksi 1990-luvun aikana joutuneista ei näyttäisi koskaan palaavan vakituisesti työelämään. Seurantajaksona tutkimuksessa oli vuonna 1993 työttömäksi joutuneiden osalta liki viidentoista vuoden mittainen ajanjakso. Työttömyydellä on siis varsin pitkäkantoisia seurauksia.

Karua luettavaa on myös tutkimuksen vuoden 2000 työttömien paluutarkastelu, jonka mukaan vain puolet alle 35-vuotiaista työttömäksi joutuneista miehistä ja puolet alle 45-vuotiaista naisista oli palannut työllisiksi vuoteen 2008 mennessä. Vanhemmissa ikäryhmissä tulema on vieläkin synkempi: 45–54-vuotiaista työllistyi vain noin parikymmentä prosenttia ja 55 vuotta täyttäneistä noin seitsemän prosenttia seurantajakson aikana.

Tutkimusten mukaan varsinkin työttömyyden pitkittyminen heikentää henkilön työllistymismahdollisuuksia tulevaisuudessa. Siksi työttömyysjaksot pitäisi pyrkiä katkaisemaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Pitkittyneellä työttömyydellä on myös moninaisia henkilön hyvinvointia heikentäviä vaikutuksia. Se lisää syrjäytymisriskiä ja köyhyyttä. Pitkäaikaistyöttömyys vähentää myös verotuloja ja lisää valtion menoja.

Tänä vuonna työikäisen väestön määrä kääntyy Suomessa ensimmäistä kertaa laskuun sodanjälkeisten suurten ikäluokkien tultua eläkeikään. Meillä ei todellakaan olisi varaa siihen, että työttömyyden pitkittymisen vuoksi työikäistä väestöä syrjäytyy työmarkkinoiden ulkopuolelle. Siksi julkisen vallan tulisi lisätä selvästi resursseja pitkäaikaistyöttömyyden kasvun katkaisemiseksi.