Satunnaistetut kokeilut ovat harjoittelua parempaan politiikkaan

PT-blogi Annika Nivala

Ilokseni Suomen hallitus on käynnistämässä tai suunnittelee ainakin kahden satunnaistetun kokeilun toteuttamista: kaksivuotisen esiopetuksen kokeilun (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 5.10.2020) ja yksinyrittäjille suunnatun rekrytointikokeilun (Työ- ja elinkeinoministeriö, 18.1.2021), jonka reunaehtojen suunnittelun työryhmässä olin mukana. Aiemmin on toteutettu myös esimerkiksi paljon julkisuutta saanut perustulokokeilu. Taloustieteilijät puhuvat usein satunnaistetuiden kokeilujen tärkeydestä, koska niiden avulla voidaan tuottaa luotettavaa tietoa. Vuonna 2019 jopa taloustieteen Nobel jaettiin kokeiden käyttämisestä erityisesti kehitysmaiden kontekstissa. Suomessa on erinomaiset edellytykset arvioida politiikkatoimien vaikutusta säännöllisemminkin satunnaistetuilla kokeiluilla, koska tilastot vaikutusten arviointiin ovat usein jo olemassa. Toisaalta kokeilujen mielekkyyttä voidaan myös kyseenalaistaa ja satunnaistetut kokeilut eivät ole ihmelääkkeen veroinen tae lopullisista vastauksista politiikkakysymyksiin.

Satunnaistaminen kokeilussa ei merkitse enempää eikä vähempää kuin luotettavan vaikutusten arvioinnin varmistamista ennalta: Se mahdollistaa sen, että koe- ja verrokkiryhmien vertailu tuottaa tietoa kokeilun todellisista vaikutuksista. Vaikutuksia voidaan ja usein arvioidaankin myös muilla taloustieteen tilastollisilla menetelmillä, mutta ilman satunnaistamista luotettavaa vertailuasetelmaa ei voida varmistaa ennalta.

Yksittäisen kokeilun tuloksia ei kuitenkaan pidä ajatella lopullisena vastauksena kyseisen politiikan haluttavuudesta. Tämä johtuu siitä, että yksittäinen kokeilu – tai mikä tahansa yksittäinen tieteellinen tutkimus – tuottaa vain yksittäisen tiedonmurusen kokonaiskuvaan. Kokeilun tuloksiin vaikuttaa kokeilun käytännön toteutus, konteksti ja jopa tilastollinen sattuma. Siksi tarvitaan tietoa useista kokeiluista ja tutkimuksista, jotta voidaan oppia politiikan vaikutuksista. Nobel-luennossaan Esther Duflo ilmaisee runollisesti: ”Yksittäinen kokeilu on kuin piste pointillisessa maalauksessa: Itsekseen se ei merkitse paljoa, mutta kokeellisten tulosten kertyminen lopulta maalaa kuvan, joka auttaa ymmärtämään maailmaa ja ohjaamaan politiikkaa.” (Duflo, 2020, suomennos oma)

Esimerkiksi suunnitellun yksinyrittäjien rekrytointitukikokeilun kohdalla voitaisiin nostaa esille Suomessa aiemmin toteutettu ensimmäisen työntekijän palkkaustuki. Oman tutkimukseni mukaan  palkkaustuella ei ollut vaikutusta työntekijäksi ryhtymiseen (Nivala, 2019). Voisikin kysyä, kannattaako järjestää kokeilua politiikasta, joka on kerran huonoksi todettu? Yksi tutkimustulos antaa kuitenkin vain rajallista tietoa eikä voi antaa lopullista vastausta siitä, kannattaako työnantajaksi ryhtymistä tukea. Tutkimuksessani nostan esille muutamia ongelmia aiemman palkkaustuen toteutuksessa, jotka saattoivat merkittävästi laskea tuen vaikuttavuutta. Tämä näkyi siinä, että hyvin harva työnantajaksi ryhtynyt yritys käytti kyseistä tukea. Siksi ei voida tietää, johtuiko olemattomat vaikutukset siitä, etteivät yksinyrittäjät reagoi palkkaustukeen yleensä vai siitä, että kyseinen tuen toteutus ontui. Siksi tutkimuksen perusteella ei voida sanoa juuri mitään rekrytointituesta, joka olisi laajasti käytetty työnantajaksi ryhtyvien yritysten joukossa. Rekrytointitukikokeilun suunnittelussa onkin pyritty ottamaan tämä huomioon ja siksi se voi tuottaa uutta tietoa siitä, kannattaako työnantajaksi ryhtymistä tukea.

Kokeilut ovatkin ikään kuin harjoituksia kohti politiikan tavoitetta. Oli kyseessä huippusuoritukseen tähtäävä urheilija tai kirjoittamaan opetteleva lapsi, on reittinä tavoitteeseen yritys, palaute, korjausliike ja näiden toistaminen. Politiikan muutoksissa palaute ei ole yhtä välitöntä kuin urheilijan harjoituksissa: Yhteiskunnassa tapahtuu jatkuvasti paljon muutoksia eikä yksittäisen muutoksen vaikutusta, tai politiikan onnistumista ole helppo havaita. Satunnaistamisen rooli kokeiluissa onkin varmistaa palautteen laatu, jotta harjoituksesta opitaan seuraavaa kertaa varten. Esimerkiksi Duflo (2020) mainitsee Intiasta kouluopetuksen uudistuksen, jota edelsi viisi satunnaistettua koetta, ennen kuin toimeenpantava uudistus saatiin luotua.

Politiikkakokeilujen vastustus perustuu yleensä kahteen seikkaan: kustannukset ja epäeettisyys. Ensinnäkin laajan kokeilun kustannukset ovat toki eri luokkaa kuin harjoitukset a-kirjaimen piirtämisestä. Siksi juuri palautteen laadun varmistaminen on tärkeää ja toisaalta kokeilun suunnitteluun vaaditaan asiantuntemusta, jotta voidaan varmistaa laadukkaan uuden tiedon kertyminen kokeilun avulla. Kustannuksia pitäisi kuitenkin verrata vaihtoehtoon: Onko vaihtoehtona ottaa uusi politiikka käyttöön ilman kokeilua, jolloin kustannukset ovat vielä suurempia ja vaikutuksia ei voida arvioida, vai jättää uudistus tekemättä? Esimerkiksi rekrytointitukikokeilun mukainen tuki voisi täysinäisesti käyttöön otettuna maksaa karkeasti arvioiden 40 miljoonaa euroa vuodessa ilman, että sillä edes olisi vaikutuksia, kun siihen ehdotettu budjetti on 9 miljoonaa euroa.

Toinen vastustus liittyy kokeilujen eettisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen. Nämä ovat tosin pikemminkin reunaehtoja sille, minkälaisia kokeiluja voi järjestää kuin syy vastustaa kokeiluja. Onko todella eettisempää tehdä politiikkamuutos kaikille ilman tietoa sen hyödyistä ja haitoista? Politiikkatoimilla voi olla odottamattomia negatiivisia vaikutuksia. Siksi olisi hyvä kokeilulla rajata mahdolliset negatiiviset vaikutukset ensin pieneen ryhmään mieluummin kuin ulottaa ne koko kansalle. Tämän jälkeen politiikkaa voi korjata tai siitä voidaan luopua, kun vaikutukset tiedetään. Esimerkiksi lääketieteessä ihmisiä voidaan käyttää koekaniineina esimerkiksi koronarokotteiden testaamisessa. Epäoikeudenmukaisuus puolestaan liittyy pikemminkin ihmisten eriarvoiseen kohteluun esimerkiksi ulkoisen ominaisuuden tai aseman perusteella – ei sattuman.

Viittaukset

Duflo, E. (2020). Field Experiments and the Practice of Policy. American Economic Review, 110(7), 1952–1973. https://doi.org/10.1257/aer.110.7.1952

Nivala, A. (2019). (No) Effects of Subsidizing the First Employee: Evidence from a Low Take-up Puzzle Among Firms in Finland (No. 129; Aboa Centre for Economics Discussion Papers).

Opetus- ja Kulttuuriministeriö, 5.10.2020; Kaksi vuotisen esiopetuksen kokeilu käynnistetään, tiedote, https://minedu.fi/-/kaksivuotisen-esiopetuksen-kokeilu-kaynnistetaan viitattu 22.1.2021

Työ- ja Elinkeinoministeriö, 18.1.2021; Ehdotus yksinyrittäjien rekrytointitukikokeilun koesuunnitelmaksi, tiedote, https://tem.fi/-/ehdotus-yksinyrittajien-rekrytointitukikokeilun-koesuunnitelmaksi viitattu 22.1.2021