Tuloeroilla on väliä

PT-blogi Merja Kauhanen

Vaalien alla erilaiset gallup-kyselyt ovat olleet suosiossa. Helsingin Sanomien maaliskuussa teettämän gallup-kyselyn mukaan suomalaiset haluavat puuttua tulonjakoon verotuksen keinoin. Pääomatulojen verotuksen muuttamista progressiiviseksi kannatti 79 prosenttia haastatelluista, ja varallisuusverotuksen palauttamista kannatti 53 prosenttia. Kyselyyn haastateltiin yhteensä 1001 ihmistä.

Tulosta voi ainakin osaksi selittää tuloerojen kehitys ja siitä käyty keskustelu. Tilastojen mukaan tuloerot ovat kasvaneet varsin voimakkaasti 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Kasvu taittui talouskriisiin, ja parina viime vuonna tuloerot ovat kääntyneet hieman laskuun. Tuloerot ovat kasvaneet monessa muussakin maassa, mutta Suomessa kasvu 1990-luvulta 2000-luvulle näyttäisi olleen myös kansainvälisesti verrattuna poikkeuksellisen suurta (ks. OECD, 2008). OECD:n tilastojen mukaan Suomi oli 2000-luvun puolivälissä tulonjaoltaan seitsemänneksi tasaisin maa. Tasaisin tulonjako oli Tanskassa ja Ruotsissa.

Käytettävissä olevien tulojen Gini-kertoimen* arvo oli vuonna 2009 oli 27,6. Tällä mittarilla mitattuna tuloerot ovat suunnilleen samalla tasolla kuin 1970-luvun alkupuolella. Sen sijaan tuloerot ovat selvästi korkeammalla tasolla kuin vuonna 1990, jolloin käytettävissä olevien tulojen Gini-kertoimen arvo oli 20,2. Havainnollistavaa on katsoa myös reaalisten käytettävissä olevien tulojen muutosta eri tulonsaajakymmenyksissä eli desiileissä vuosien 1990–2007 välisenä aikana. Pienituloisimman desiilin reaalisten käytettävissä olevien tulojen kasvu oli tuona ajanjaksona 8,1 %, kun vastaavasti ylimmän desiilin reaaliset käytettävissä olevat tulot kasvoivat 83,5 % ja ylimmän prosentin tulot peräti 208,8 % (Riihelä, Sullström ja Tuomala, 2010). Samaan aikaan alimpien desiilien osuudet kaikista tuloista laskivat tuloerojen kasvun myötä ja myös suhteellinen tuloköyhyys kasvoi.

Mielenkiintoinen on tulonjakotutkijoiden esille tuoma seikka, että tuloerojen kasvu näkyy selvästi, kun katsotaan bruttotulojen tai käytettävissä olevien tulojen eriarvoisuuden kehitystä. Sen sijaan tuotannontekijätulojen eriarvoisuus ei ole kasvanut paljon 1990-luvun puolivälin jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteiskunnan uudelleen jakava eli tuloja tasaava vaikutus on verotuksen ja tulonsiirtojen osalta heikentynyt.

Onko tuloerojen kasvulla sitten väliä? Tutkimusten mukaan tuloerojen kehityksellä on merkitystä sosiaali-, terveys- ja koulutuseroille. Tuoreen raportin mukaan terveyserot ovat kasvaneet Suomessa viimeisten 25 vuoden aikana eri tuloryhmien välillä. Hätkähdyttävä tulos on, että alimman tuloviidenneksen elinajanodote ei ole noussut lainkaan 1990-luvun alun tasosta, kun muissa tuloryhmissä odote on kasvanut tasaisesti 1980-luvun lopulta lähtien.

Tuloerojen kasvu voi vaikeuttaa sosiaalista liikkuvuutta ja vaikuttaa siten mahdollisuuksien tasa-arvoon. Tulonjaon tasaisuudella näyttäisi olevan merkitystä myös sosiaalisen pääoman, luottamuksen ja kansalaisten väliseen yhteistyön kannalta.

Suoniemen, Tannisen ja Tuomalan (2010) mukaan olemassa olevan tutkimuskirjallisuuden perusteella on vaikea muodostaa yksiselitteistä kuvaa tuloerojen ja talouskasvun välisestä suhteesta. He myös toteavat, että usko tuloerojen positiiviseen kannustinvaikutukseen on osoittautunut kyseenalaiseksi.

Perinteisesti pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa toimeentuloerojen tasaaminen on ollut yksi keskeinen yhteiskuntapoliittinen tavoite. Suomalaista hyvinvointivaltiota koskevissa mielipidetutkimuksissa suuri enemmistö kansalaisista arvioi tuloerojen olevan liian suuret (Forma, Kallio ja Saarinen, 2009). Eriarvoistumisen lisääntymiseen on herätty myös EU-tasolla. Eurooppa 2020-strategian yhtenä tavoitteena on vähentää köyhyyttä siten, että 20 miljoonaa ihmistä pääsisi köyhyydestä.

 

* Gini-kerroin on yleisesti käytetty tulonjaon epätasaisuutta kuvaava mittari. Gini-kertoimen suurin mahdollinen arvo on sata. Tällöin suurituloisin tulonsaaja saisi kaikki tulot. Mitä suuremman arvon Gini-kerroin saa, sitä epätasaisempi tulonjako on.

Forma, P., Kallio, J. ja Saarinen, A. (2009), Hyvinvointivaltion kannatuksen ja oikeutuksen tulevaisuus, teoksessa Taimio, H. (toim.) Kurssin muutos: Kestävään kasvuun ja hyvinvointiin, Helsinki:TSL, 43-56.

Suoniemi, I., Tanninen, H. ja Tuomala, M. (2010), Julkisen vallan tehtävät ja niiden oikea toteutustaso: Julkisten menojen tyypittelyä ja vaikutusten arviointia. Ilmestyy Valtioneuvoston kanslian julkaisuna.