Liikkuvuus on luovuutta

T&Y 4/2020 Elina Pylkkänen
Elina Pylkkänen
Elina Pylkkänen (Kuva: Maarit Kytöharju)

Perinteisesti suomalaiset ovat olleet työsuhteissaan uskollisia. Työpaikan vaihtaminen ei ole ollut kovin tyypillistä. Koko työura on saatettu tehdä samassa työpaikassa. Tätä yhden työuran periaatetta on tukenut vahvasti se, että myös asunto tai asuinpaikka on koko eliniän sama.

Suomalaisten pitkäaikaissäästämisen suosikkikohde on ollut oma asunto – joillakin omin käsin rakennettu omakotitalo ja toisilla taas unelmien rivitalo tutun kujan varrella. Verotus ja aluepolitiikka ovat omilta osiltaan tukeneet ihmisten asettumista paikoilleen pysyvästi.

Olosuhteiden ja ympäristön pysyvyys luovat turvallisuuden tunnetta. Mutta onko tämä turvallisuus hauras ja petollinen? Pysähtyneisyys tuottaa pysähdyksen myös itsensä toteuttamisen rintamalla. Megatrendit tulevat ja saattavat tuivertaa kumoon säilyvyyden rakennelmat. Elinkeinorakenteen murros siirtää työpaikat kasvaviin kaupunkeihin, ja työvoiman pitää liikkua alueellisesti ja ammatillisesti trendin mukana.

Suomalaiset ovat olleet työpaikkauskollisempia vaikkapa muihin pohjoismaalaisiin verrattuna. Sama työpaikka ja työtehtävät vuodesta toiseen eivät varmaankaan ole otollisinta maaperää luovuuden kukoistukselle. Ja luovuudestahan syntyvät innovaatiot, joiden käyttöön valjastamisesta tai kaupallistamisesta myös työvoiman tuottavuus eli talouskasvu kumpuaa. Buustia elämään voisi tuoda työpaikan vaihto, eikä asumisestakaan pitäisi tehdä elinikäistä ratkaisua.

Työpaikan vaihto tuo jo pakostakin tarpeen oppia uutta. Mutta aikaisempi työkokemus tuo mihin tahansa uuteen työhön uuden näkökulman ja korjausliikettä parempaan suuntaan. Vahva koulutusperusta meillä suomalaisilla voisi antaa rohkeutta työ- ja asuinpaikan vaihtoon. Ja lisäksi jatkuva uuden oppiminen ja uuden ammattitaidon hankkiminen on mahdollista työnantajan tai esimerkiksi Työllisyysrahaston tuella.

”Vahva koulutusperusta meillä suomalaisilla voisi antaa rohkeutta työ- ja asuinpaikan vaihtoon.”

Mitä jos esimerkiksi viiden vuoden välein kysyisimme itseltämme, olisiko omaan työtehtävääni ja nykyiseen työpaikkaani pestattavissa joku itseäni parempi? Vastaavasti tietenkin voisi kysyä, olisinko itse soveltuvampi johonkin muuhun työtehtävään. Eli antaisiko osaamiseni jossain muussa työssä enemmän lisäarvoa sekä työnantajalleni että itselleni?

Olen saanut monia yhteydenottoja erinomaisen koulutetuilta kansalaisilta, jotka eivät kuitenkaan ole saaneet uutta työpaikkaa jouduttuaan jättämään edellisen paikkansa. Heillä on kadehdittavan laaja ja monipuolinen koulutus, ja ansioluettelossa on hengästyttävä määrä erilaisia meriittejä ja vaikeaselkoisia titteleitä.

Pystymmekö kertomaan omasta osaamisestamme riittävän selkeästi, ymmärrettävästi ja konkreettisesti? Työnantaja, joka joutuu pohtimaan tällaisen osaajan mukanaan tuomaa työpanosta, on ylittämättömän esteen edessä. Konkreettiset aikaansaannokset aikaisemmissa työtehtävissä ja uuden työnantajan saama hyöty on kyettävä ilmaisemaan selkeäsanaisesti. Liian vaikeasti kuvattu osaamisprofiili ja sen mukana saavutettava hyöty eivät yksinkertaisesti avaudu. Eikä tämän selvittäminen yksipuolisesti työnantajan toimesta tunnu järkevältä ajankäytöltä.

Jos saadaan lisää liikkuvuutta ja sitä kautta uutta luovuutta suomalaisiin työyhteisöihin, saadaan aikaiseksi lisäksi kilpailuetua kansainvälisillä markkinoilla. Lisää luovuutta toisi myös liikkuvuus rajojen yli ulkomailta. Suomessa on jo todella paljon yrityksiä, joissa johtoporras on hankkinut kansainvälistä kokemusta, ja he ovat kenties muuttaneet tänne toisista kulttuureista. Heidän arvostuksensa ja odotuksensa kohdistuu yleisesti innovatiiviseen kykyyn ajatella sekä luovuuteen.

Meissä kaikissa on luovuuden siemen, joka lähtee kasvamaan ja kukoistamaan siirtäessämme katseen näennäisen turvallisesta menneisyydestä ja puiterakennelmista aidosti turvallisempaan muutoksen hyväksymiseen ja mahdollisuuksien näkemiseen tulevaisuudessa.

Kirjoittaja