Suutarit vaihdelkoot lestejään

T&Y 2/2021 Elina Pylkkänen
Elina Pylkkänen
Elina Pylkkänen (Kuva: Maarit Kytöharju)

Talouden koronakriisi on paljon oudompi kuin aiemmat muistissa olevat talouden taantumat. Vaikka taantumat yleensäkin ovat kovia kolauksia yrityksille ja niiden työntekijöille, tarkoittaa se tavallisesti vain alentunutta kysyntää kaikilla yrityksillä melko tasaisesti muutamien kvartaalien ajan. Koronalamassa tasapuolisesta kärsimyksestä ei ollut tietoakaan. Kun kulutuskysyntä rajoitusten ja varotoimien vuoksi lopahtaa lähes kokonaan jonkun tietyn alan yrityksiltä, ei näillä firmoilla ja niiden työntekijöillä ole juurikaan mahdollisuuksia jatkaa toimintaa. Lappu luukulle ja työntekijät lomautetuiksi tai lopulta irtisanotuiksi.

Tosin havaintoja on tehty myös siitä, että saman toimialan yritysten menestys lähti erkaantumaan rajusti. Yritystasolla liiketoiminnan joustavuus ja sukkeluus ratkaisevat.

Kansantalouden tilinpidon mukainen tuotanto putosi koronavuonna 2,8 prosenttia. Se on vähän verrattuna esimerkiksi vuoden 2009 finanssikriisiin, jolloin BKT tipahti yli 8 prosenttia. Toipuminen finanssikriisistä oli todella vaivalloista, mutta mitkään yksittäiset kokonaiset toimialat eivät vajonneet, toisin kuin nyt. Poikkeuksellisinta ja kummallisinta koronavuodessa oli se, että joillekin toimialoille ja yrityksille viime vuosi oli taloudellisesti paras kautta aikojen.

Myös laman seurauksiin liitettävä yrityskentässä tapahtuva luova tuho on ollut toisenlainen ja äkillisempi kuin ennen. Etenkin jos kvanttihyppy kuluttajien mieltymyksissä ja asenteissa on pysyvää, huiskivat muutoksen puhurit elinkeinorakenteeseen kovemmin kuin koskaan ennen.

Ennennäkemättömän mielenkiintoinen tämän laman syy ja sen ruotiminen on ollut myös taloustieteilijöille. Ekonomistit näyttivät ajattelevan, että epidemian mallintaminen on aivan liian jännittävää ja haastavaa jätettäväksi yksinomaan epidemiologien harteille. Talousennusteiden taustatarinat pohjautuivat kokonaan epidemiatilanteelle, ja siten myös epidemian leviämislakia haluttiin ymmärtää. Meilläkin PT:ssä ennustepäällikkö näki paljon vaivaa pyrkiessään selvittämään erilaisia talouden toipumisskenaarioita, jotka olivat alisteisia viruksen tarttuvuuslaskelmille. Eikä hän ollut ainut hurmioitunut ekonomisti tämän aiheen kimpussa. Myös Suomen Pankin ennustajat laativat oman virusmallinsa ja Aalto-yliopiston työelämäprofessorikin kollegoidensa kanssa intoutui aiheesta tieteellisen artikkelin verran.

Tutkimusrahoitusta suunnattiin huomattavan paljon korona-aiheisiin. Suomen Akatemia ja Valtioneuvoston tutkimus- ja selvitystoiminta ovat laskeneet liikkeelle runsaasti rahaa koronaa ja sen aiheuttamaa kriisiä tutkiviin hankehakuihin.

Tähän on tultu, että suhdanteiden taustaselityksiä haetaan muilta tieteenaloilta, ja taloustieteen työkalupakkia käytetään luonnonvoimien selittämiseen ja ymmärtämiseen. Mutta mitä sanoisivat taloustieteilijät siitä, jos epidemiologit tulisivat mallintamaan taloutta? Varmasti tykkäisivät kyttyrää.

Mitä pandemia-ajasta tulisi oppia? Ainakin se, että ongelmatilanteita pitää miettiä eri hallinnonalojen vinkkelistä sekä eri tieteenalojen asiantuntijoiden voimalla. Eikä sekään riitä. Kansainvälinen yhteistyö epidemian ja sen vaikutusten hallinnassa osoitti välttämättömyytensä. Kaikkein tärkeimmät voimavarat selviytymisessä ovat yhteistyö ja optimismi. Ja toivon, että näillä jatketaan pandemian väistyttyäkin, sillä ilmastonmuutos, joka on jo monien vuosien ajan ollut tiedossamme, vaatii täsmälleen samoja keinoja ratkaisuja varten – ja pikavauhtia.

Kirjoittaja

Elina Pylkkänen
Johtaja (–31.5.2021)
PALKANSAAJIEN TUTKIMUSLAITOS
elina.pylkkanen at labour.fi